Kuvansiirto
Kuvansiirtotekniikassa tulostetaan ensin paperille haluttu kuva. Kuvan päälle sivellään medium- ainetta ja kuva liimataan aineella kankaalle kuvapuoli kangasta vasten. Kuvaa tulostettaessa tulee ottaa huomioon, että kuva tulee kankaalle peilikuvana. Kuvan annetaan kuivua (tai kuivatetaan hiustenkuivaajalla). Sen jälkeen paperi hierotaan veden avulla irti kankaasta ja kuva jää kankaalle.
Kirjoimme vielä siirtämiemme kuvien päälle haluamamme hauskat tekstit.
Märkähuovutus
Märkähuovutuksessa valmistin kukkakuvan tasohuovutuksena ja kännykkäpussin muotin avulla. Tasohuovutuksessa aloitin asettelemalla ensin päällimmäiseksi jäävät osat eli kukan terälehdet ja lehdet valoverhon päälle. Sen jälkeen näiden päälle aseteltiin taustavärit. Kun villaa oli aseteltu valoverhon päälle ristikkäin riittävän paksu kerros niin levyn päälle alettiin laittaa käsin lämmintä vettä, jossa oli marseille- saippuaa. Vettä kauhottiin levyn päälle tasaisesti kunnes levy oli joka kohdasta märkä. Sitten levyä alettiin hieromaan varovasti pyörivin liikkein. Vettä lisättiin välillä ja levyä hierottiin, jotta se huopui ja tiivistyi. Kun levy oli tiivistynyt jonkin verran se rullattiin rullanne vanhan froteepyyhkeen sisään. Rullaa rullailtiin pöydän pinnalla ja hakattiin myös tiskipöytää vasten. Kun levy oli riittävästi huopunut ja tiivistynyt se huuhdeltiin kuumalla vedellä ja sitten kylmällä ja jätettiin kuivumaan. Myöhemmin koristelin levyhuovutustani vielä konekirjonnalla.
Kännykkäpussi muotin ympärille valmistettiin niin, että villat aseteltiin useita senttejä valmista kännykkäpussia suuremman muovimaton palasen ymparille ja huovutettiin sitten siinä. Huovutusta jatkettiin, kunnes huovutettava pussukka oli kutistunut niin paljon, että se alkoi kiristää sisällä olevaa muovimuottia. Silloin pussukan yksi reuna leikattiin auki ja muotti poistettiin ja pussukkaa viimeisteltiin käsin.
Kokeilin myöskin nuno- huovutusta eli huovutin kukkakusvioita kiinni pitsihuiviin. Siinä kukkakuviot aseteltiin märä pitsihuivin päälle ja koko huivi käärittiin kuplamuovin sisään ja rullailtiin froteepyyhkeeseen käärittynä pöydällä, kunnes villa oli huopunut huiviin kiinni.
Kankaanpaino
Kankaanpainossa kokeilin monenlaisia erilaisia tekniikoita. Suorapainomenetelmistä kokeilin erilaisia leimasimia, lasin pohjaa ja myös omenalla ja sipulilla painamista.
Frottasimenetelmässä kokeilin kankaan alla mm erilaisia metalliverkkoja ja pienia kuminauhoja.
Reservimenetelmissä tein useita kokeiluja vehnäjauhobatiikkitekniikalla.
Konekirjonta
Konekirjontaa tehdään ns. kotikoneella eli ei teollisuusompelukoneella. Apuna käytetään yleensä vapaa ompelu- eli parsintapaininjalkaa. Syöttäjät lasketaan alas eli kone ei vedä kangasta eteenpäin vaan kangasta voi itse käsin syöttää siihen suntaan kuin haluaa.
Jatkuvan raportin valmistaminen
Tässä tekniikassa tarkoituksena oli painaa koko kangas täyteen toistuvaa kuviota käsin viiran avulla niin, että lopputulos on aivan tasainen eikä yksittäistä painokuvioita voi erottaa kankaasta. Valittu kuvio sommitellaan viiralle mahtuvalle alueelle niin, että yksittäiset kuviot ovat kaikki tasan yhtä kaukana toisistaan ja kuvion toistuessa sekä pysty- että vaakasuorassa mihinkään ei muodostu toistuvia kuviorivejä vaan kuvio näyttää täysin satunnaiselta koko kankaan alueelta.
Seuraavaksi kankaaseen merkitään tarkasti vaakarivit ja pystyrivit painamista varten. Ettei viira sotkisi vielä märkiä kuvioita niin kuviot pitää painaa joka toiseen kohtaan ja taas seuraavalla vaakarivillä vastakkaisiin ruutuihin niin, että joka toinen ruutu jää tyhjäksi. Kun kuviot ovat kuivuneet voi painaa tyhjät ruudut. Jotta kuviot tulevat oikeisiin kohtiin koko kankaan alueelta täytyy laskelmat ja merkinnät tehdä erityisen tarkasti.
NÄYTTÖTYÖ
Näyttötyöksi valmistin farkkuliivin, jonka koristelin konekirjonnalla, neulahuovutuksella ja käsinkirjonnalla.
Farkkuliivin malli syntyi kiertotaloustekniikan kurssilla, jossa tehtävänä oli suunnitella vaate lähtökohtana Lahden historiallinen museo. Otin museosta katolla olevan koristekaaren ja yksinkertaistin sen. Katkaisin sen puolesta välistä ja yhdistin puolikkaat uudella tavalla toisiinsa ja siitä syntyi liivin ulkoreunan muoto. Liivi oli hauska ja mielenkiintoinen ja koska kiertotalouden kurssilla vaatetta ei jatkettu valmiiksi asti niin päätin käyttää tätä suunnitelmaa erikoistekniikan lopputyönäni, sillä minua kiinnosti valmistaa tämä mielenkiintoinen suunnitelma valmiiksi vaatteeksi.
Liivin kaavoitus oli haastavaa varsinkin takakappaleen osalta. Takakappaleeseen halusin suuren kaaren jonka muoto vastaisi liivin helman kaarta. Tähän kaareen piti kuitenkin saada sisällytettyä selän muotolaskokset ilman, että kaaren muoto muuttuu ja niin että vastaavat saumat pysyvät samanmittaisina. Tämä vaatii aika paljon viilaamista ja lukuisia kokeiluja.
Kun kaavoitus oli saatu tehtyä leikkasi kappaleet vanhoista farkuista ja ompelin liivin. Sen jälkeen aloin tikkaamaan kappaleita metallilangoilla. Väreiksi valitsin pinkin, oranssin, vihreän ja turkoosin. En halunnut liivin päälipuolelle pakituksia, joten vedin kaikki langanpäät nurjalle puolelle ja solmin käsin. Ommellessa käytin hyväkseni paininjalan leveyttä eli ompelin aina kaksi tikkausta paininjalan leveyden päähän toisistaan ja lopuksi yhden tikkauksen näiden väliin.
Lopuksi oli reunuksen vuoro. Alunperin suunnittelin tekeväni reunuksen erivärisistä vapaavirkatuista osista. Virkkasin jo puolet osista valmiiksi, mutta totesin sitten ettei se näytänytkään kivalta. Kokeilin myös virkata reunaan pitsiä, mutta sekään ei näyttänyt hyvältä. Lopulta päädyin neulahuovuttamaan reunukseen sopivat palaset. Kun palat olivat valmiit ne olivat mielestäni liian yksiväriset, joten päätin tehdä niihin käsinkirjontaa merseroiduilla puuvillalangoilla. Ensin ajattelin kirjoa palat kokonaan täyteen, mutta se ei näyttänytkään hyvältä ja purin kaiken ja päädyin pieniin kaareviin kuvioihin.
Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Tämä työ on koko valmistumisen ajan ollut minulle hyvin mieluinen ja sitä on ollut mielenkiintoista tehdä. Liivin malli oli minusta alun alkaen kiva. Liivi oli työläs, konekirjonnassa meinasi mennä hermo moneen kertaan, mutta lopputulos on minusta hyvin onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti