Jo puvun peruskaavan mittojen otto oli oma episodinsa, ei enää niin yksinkertaista kuin tähän saakka. Mitat kuitenkin saatiin ja piirsin omilla mitoillani itselleni puvun peruskaavan. Seuraavana hommana oli proton valmistus. Tämä hiukan arvelutti, koska ajattelin kotelomekosta tulevan jotain sellaista mikä ei sovi minulle ja en tule sitä koskaan käyttämään. Silti en halunnut valita mekkoon mitään kamalaa jätekangasta, jota ei sitten missään nimessä voi pistää päälleen. Niimpä otin riskin ja uhrasin kotelomekon protoon yhden hartaudella hilloamistani 70- luvun verhoista. Yllätys oli suuri kun mekko oli sovitusvaiheessa ja vedin sen ensi kertaa päälleni. Mekko istui kuin valettu ja NÄYTTI HYVÄLTÄ! Olin todella yllättynyt ja innoissani ja riskinotto kannatti. 70- luvun kuosilla mekosta tuli heti suuri suosikkini ja näin todella itseni käyttämässä mekkoa.
Samaan aikaan proton valmistuksen kanssa yritin kovasti suunnitella varsinaista yläosaa. Koska ajatukseni oli tähän saakka ollut, että en voi kotelomekkoja ja tai ylipäätänsä joustamattomasta materiaalista tehtyä mekkoa minun kokoisenani ja näköisenäni käyttää niin olin päätymässä johonkin jakuntapaiseen. Hyvin onnistunut proto sai kuitenkin ajatukseni muuttumaan. Kun huomasin kuinka hyvin mittojen mukaan tehty vaate istuu ja näyttää hyvältä niin muutin mieltäni ja päätin tehdä varsinaisesta vaatteestani mekon.
Valmistin erikoistekniikoissa samaan aikaan kangasta painamalla siihen jatkuvaa raporttia. Päätin, että haluan käyttää tämän itsepainamani kankaan mekossani. Kangas oli oranssia pellavaa ja sitä oli niin pieni pala, ettei se riitäisi koko mekkoon. Onneksi löysin kangasvarastoistani sen seuraksi sekä harmaata että tummansinistä pellavaa. Olen saanut kaikki nämä pellavakankaat ilmaiseksi erilaisista ompeluryhmistä. Näin sain taas hyödynnettyä jo olemassaolevia varastojani eikä minun tarvinnut ostaa uutta kangasta.
Seuraavaksi minun piti vielä keksiä, millaisen mekon teen ja miten yhdistelen näitä kolmea kangasta mekkoon. Piirtelin aika monta eri vaihtoehtoa ja lopullinen idea sytyi opettajan pitämien kuositteluharjoitusten innoittamana, kun kävimme läpi miten muotolaksoksia voi siirrellä erilaisten saumojen yhteyteen.
Kun oli siis päättänyt mekon mallin niin minun piti tehdä sitä varten kaavat ja proto.
Proton materiaaliksi valitsin kolme afrikkakangasta eli taas mentiin vanhalla kangasvarastolla. Proton sovituksessa jouduin tekemään joitain muutoksia kaavaan ennenkuin pääsin tekemään varsinaista mekkoa. Valmis proto näytti tältä ja olin siihen erittäin tyytyväinen:
Koska olin valmistanut proton, ei varsinaisen mekon valmistuksesssa tullut kauheasti yllätyksiä vastaan. Etenin etukäteen tekemäni työjärjestyksen mukaan:
TYÖJÄRJESTYS:
1) Ompele ja silitä muotolaksokset
2) yhdistä etukappaleen osat ja huolittele (pystysauma etukappaleessa)
3) Yhdistä etu- ja takakappaleen yläosat alaosiin ja huolittele
4) Ompele vasen sivusauma ja huolittele, ompele oikea sivusauma, jätä vetoketjuhalkio, huolittele
5) Ompele olkasaumat, huolittele
6) Ompele hihoihin syötöslangat, ompele hihasauma, huolittele (myös hihansuu)
7) Sovita ja neulaa hihat
8) Tee tarvittavat muutokset, ompele hihat ja vetoketju
9) Ompele pääntielle ja helmaan muotokaitaleet, tikkaa helman muotokaitale ja kiinnitä pääntien muotokaitale piilotikkauskella sekä kiinnitä se käsin olkasaumoihin, taita hihansuut
10) silitä
Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja hyvin aina tuonne kohtaan 7 saakka. Eli sen sain juuri tehtyä viimeisenä koulupäivänä ennen kuin koulut sulkeutuivat koronan takia. Loput mekosta piti sitten tehdä kotona.
Opettaja neulasi tarvittavia muutoksia mekkoon ja kotona piti sitten purkaa ja ommella ja sovittaa ja opettaa tytärtä neulaamaan ja harsia, harsia, harsia. Kun ei ollut auttavia käsiä enää sovitusten ja neulaamisten kanssa niin harsin kaikki mahdolliset asiat ensin kiinni ja sitten sovitin ja jos ei ollut hyvä niin siirsin, otin sisään jne ja taas harsin ja näin tein kunnes istuvuus oli hyvä ja sitten vasta ompelin. Työpöytä vaihtui olohuoneen lattiaan ja tilanne oli useasti tälläinen:
Jostain syystä takakappaleen kaareva sauma oranssin ja harmaan kankaan välillä aiheutti paljon päänvaivaa eikä meinannut millään asettua kunnolla. Lopulta sain mekon istumaan joka puolelta ja ommeltua valmiiksi.
Mekko näyttää nyt siis tältä:
Nyt kun se on valmis niin minusta tuo harmaa/ tummansininen alue näyttää liian ankealta ja latkulta ja suunnitelmissani onkin applikoida sille alueelle vielä noita oranssin kankaan kuvioita.
KÄYTTÄMIENI KANKAIDEN MATERIAALITIEDOT:
Olen saanut kaikki kankaat paloina erilaisista ompeluryhmistä, joten minulla ei ole tiedossa kankaiden alkuperäisiä pesuohjeita tai materiaalimerkintöjä, mutta oletan kaikkien kankaiden olevan 100% pellavaa.
Tässä Eurokankaan raakapellavan pesuohjeet:
KUSTANNUSLASKELMA:
TASOKUVAT JA POIKKILEIKKAUSKUVAT:
OMA KIRJALLINEN ARVIO:
Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen työhöni. Olen tyytyväinen koko projektiin, sillä se avasi minulle ihan uuden maailman istuvien ja joustamattomista kankaista valmistettujen vaatteiden äärellä. Ennen tätä projektia olin aina ajatellut etten voi tosiaankaan käyttää mitään kotelomekkoa tai joustamattomasta kankaasta valmistettua mekkoa. Tässä työssä huomasin todella hyvin,miten tärkeää on, että vaate istuu kunnolla ja on omilla mitoilla tehty.
Puvun peruskaavan piirtäminen oli vaikeaa, mutta ohjeita seuraamalla ja opettajan avustuksella siitä selvisin. Tässä projektissa oli äärimmäisen mielenkiintoista myös oppia uusia leikkauksia ja tapoja muutella muotoleikkauksia eri paikkoihin. Kun suunnittelin mekkoani huomasin, että ajattelin ensin kauhean konservatiivisesti ja perinteisesti ja opettajan esimerkit saivat ajattelemaan, että leikkauksiahan voi mennä mekossa ihan miten vaan. Olen tyytyväinen suunitelmaan, johon lopulta päädyin.
Olen tyytyväinen myös siihen, että valitsin sekä puvun peruskaavan proton että varsinaisen mekon proton materiaaliksi sellaisen, että voin käyttää mekkoja oikeasti. Nyt sain siis samassa projektissa taas 3 uutta käyttövaatetta.
Työssä korostui taas tarkkuus. Tällä kertaa piirsin onneksi taas saumavarat kaikkiin kappaleisiin, niin niitä pitkin oli helppo ommella. Sillä on todella merkitystä, että jättää sellaiset saumavarat ommellessa kuin on piirtäessä ja leikatessa suunitellut.
Kotona yksin työtä jatkaessa opin harsimisen tärkeyden. Vaikka se oli ärsyttävää niin kuitenkin loppujen lopuksi suhteellisen nopeaa ja säästi paljolta purkamiselta ja kiroilulta. Opin myös neulaamista eli katsomaan, että mistä kohtaa mekkoa pitää ottaa sisään, jos johonkin muodostui pussia tms.
Vetoketjun ompelu on sellainen, johon minun pitäisi kinnittää huomiota ja opetella sitä lisää. En saa vetoketjuista millään niin siistejä kuin haluaisin.
Olen työssäni ylpeä myös siitä, että yläosan kangas on itsepainamaani ja mielestäni se onnistui hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti